torstai 18. lokakuuta 2012

Minestronekeitto

Iik, kauhea kuva. Taas. Menkööt. Taas.

Lupasin lehtikaalihehkutuksessa jakaa muutaman lehtikaaliohjeen. Ensimmäisenä laitan jakoon perinteisen minestronekeiton ohjeen.

Inspiraationa omalle minestronelleni on toiminut Jamie Oliverin Alaston kokki -kirjasta löytynyt ohje. Jostain kumman syystä Jamie ei laita keittoonsa papuja, vaikka ne perinteisesti ovatkin yksi keskeisistä minestronen raaka-aineista. Minun sopassani papuja on AINA, niin tässäkin versiossa.


  • Lehtikaalin sijasta tai lisäksi keittoon voi laittaa kurttukaalia tai ihan tavallista keräkaaliakin. Lehtikaalissa on kuitenkin sitä jotain, joka tekee keitosta vähän erityisen.
  • Borlottipavut ovat ilmeisesti jonkinlainen virallinen minestronepapu, mutta käytän yleensä mustasilmäpapuja, koska niitä meidän pakkasesta löytyy keitettynä melkein aina.
  • Tykkään miniruispastasta keiton joukossa, mutta mikä tahansa pasta käy. Joskus olen pilkkonut joukkoon lasagnelevyjäkin, kun muuta ei ole kaapista löytynyt ja hyvin toimii. 


Minestronekeitto 6-8:lle

3 rkl oliiviöljyä
1 sipuli karkeasti pilkottuna
3 porkkanaa viipaloituna
1-2 lehtisellerin vartta viipaloituna TAI 1 tl sellerinsiemeniä
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 rkl tuoretta rosmariinia hienonnettuna TAI 1 tl kuivattua
500 g tomaattimurskaa (esim. Pirkka luomu tai Mutti)
10-15 dl vettä
1 rkl kasvisliemijauhetta
150 g lehtikaalia ruoti poistettuna ja pilkottuna
3-4 dl kypsiä borlotti- tai mustasilmäpapuja
1 dl (miniruis)pastaa
reilu 1 tl suolaa
mustapippuria

Lisäksi:
parmesania lastuina tai raasteena

Kuullota sipulia, porkkanaa, selleriä, valkosipulia ja rosmariinia keskilämmöllä oliiviöljyssä n. 10 minuuttia. 

Lisää tomaattimurska, vesi ja kasvisliemijauhe. Kuumenna kiehuvaksi ja anna hautua kannen alla n. 15 minuuttia.

Lisää lehtikaali ja jatka hauduttamista n. 10 minuuttia.

Lisää pavut ja pasta, anna kiehua hiljakseen, kunnes pasta on kypsää.

Mausta suolalla ja mustapippurilla. Tarjoa parmesanin kanssa.

maanantai 15. lokakuuta 2012

Hehkutus: lehtikaali


Olen ollut lehtikaalifanaatikko siitä lähtien, kun vuosia sitten löysin pussillisen tätä jaloa vihreää vihannesta Jyväskylän Mestarin Herkun vihannesosastolta. En ollut aiemmin kuullutkaan moisesta kaalista, mutta Kuukle kertoi, että lehtikaali on sangen suosittu raaka-aine maailmalla. 

Hyötykasviyhdistyksen sivuilla kerrotaan, että lehtikaali on vanhimpia Pohjolassa viljeltyjä kaalilaajeja. Se on viljellyistä kasveista ravintorikkaimpia ja sopii loistavasti viljeltäväksi pohjoiseen ilmastoon. Minne, miksi ja milloin lehtikaali sitten Suomesta katosi, voi vain ihmetellä. 

Lehtikaali on kuitenkin tekemässä paluuta, ou jee! Ruokamediassa on alettu kohista tästä ihanaisesta supervihanneksesta ja kesällä äitini viljelypalstalla vieraillessa huomasin, että melkein jokaisella palstalla nökötti tuuhea lehtikaalipuska. 

Kaupan vihannesosastolla buumi ei vielä ainakaan täällä Jyväskylässä näy, vaan keskustan ainoa lehtikaaliapaja on edelleen Mestarin Herkku. Jos en olisi tällainen urbaani luonnosta vierautunut nyhverö, perustaisin välittömästi lehtikaali-, mangoldi- ja kurpitsafarmin ja tienaisin miljoonan.

Vaikka lehtikaali ravintosisältönsä puolesta onkin silkkaa superia, itselleni tärkeintä on se, että se on mun mielestä maukas ja monipuolinen raaka-aine. Raakana sitä voi tunkea viherpirtelöön tai silputa salaattiin. Höyrytettynä, kera oliiviöljyn, suolan ja pippurin, se on mahtava kasvislisäke. Sitä voi käyttää wokeissa, keitoissa, muhennoksissa, munakkaissa. Tässä blogissa on aiemmin tehty lehtikaalista keittoa, leipää ja raksuja:


Lehtikaalisesonki jatkuu hyvässä lykyssä jouluun asti, mutta yleensä saatavuus on tyssännyt jo marraskuussa. Kehoitankin sinua, hyvä lukija, kiiruhtamaan mahdollisemman pikaisesti lehtikaaliostoksille. Lupaan jakaa lähiviikkoina loputkin pistämättömät lehtikaalireseptini.

perjantai 12. lokakuuta 2012

Paahdetut kasvikset


Sosiaalisen median luopio a.k.a. bloggaajanne on täällä taas. Tämmöistä tämä harrastustoiminta on - joskus ei vaan ehdi tai saa aikaiseksi.

Syksyn tunnistaa monestakin seikasta: ilma viilenee, ulkokasviston vihreys muuttuu ruskan kautta vehreyttömyydeksi, Fasun joulusuklaa ja glögi ilmestyvät ruokakauppaan, roséviini ja auringonlasku vaihtuvat punaviiniksi ja kynttilänhämyksi. Pistämätön indikaattori on myös kuvien muuttuminen täällä blogissa entistäkin surkeammiksi. Energiasäästölamppu + kännyräpsy + laiskuus = kaamea kuva. Ravintolakoulussa saatu oppi "uuni kaunistaa" onkin muuttunut toiveikkaaseen "Instagram kaunistaa" -muotoon.

Paahdetut kasvikset ovat superhelppo, terveellinen ja monipuolinen syysruoka. Luultavasti en tarjoa kenellekään mitään uutta pistämättömän reseptini kanssa, mutta menkööt alkulämmittelystä ja seuraavalla kerralla jotain sähäkämpää.

  • Paahdetut kasvikset ovat mainio lisäke melkein mille tahansa ruoalle, mutta itse tykkään syödä niitä ison kasan pääruokana kera jonkun proteiinin (esim. feta, vuohenjuusto, tofu, kala).
  • Kasvikset voi maustaa ennen uunia esim. jeeralla ja korianterilla, kuivatuilla yrteillä, savupaprikalla jne.
  • Uunin jälkeen päälle voi heitellä jotain tuoretta vihreää, kuten pinaattia, rucolaa tai basilikaa.
  • ÄLÄ NUUKAILE ÖLJYN KANSSA!

Paahdetut kasvikset 2-4:lle

n. 1 kg kasviksia (esim. kesäkurpitsa, kurpitsa, munakoiso, herkkusieni, tomaatti, sipuli, valkosipuli, retiisi, paprika, ruusukaali, kukkakaali ja parsakaali)
1/2 - 1 dl oliiviöljyä
1 tl suolaa
mustapippuria

Pilko kasvikset ronskeiksi paloiksi. Sekoita niiden joukkoon huolella öljy ja mausteet.

Levitä uunipellille yhteen kerrokseen ja paista 225-asteisessa uunissa 20-30 minuuttia. Kääntele kasviksia paahtamisen puolivälissä.