lauantai 31. joulukuuta 2011

Hehkutus: butternut squash


Olen joskus vähän laiska ruoanlaittaja. Erityisesti laiskuus vaivaa silloin, kun olen yksin kotona. Mieheni oli tällä viikolla muutaman päivän matkoilla ja havainnollistan seuraavaksi yksin kotiin jätetyn bloggaajanne ruokalaiskuutta.


Erään keskiviikon ruokapäiväkirja

Aamiainen: pikakahvijauhetta sekoitettuna mikrossa lämmitettyyn maitoon ja puoli levyä valkosuklaata (hei, se oli luomusuklaata!).

Lounas: puoli purkillista hernekeittoa kylmänä, suoraan tölkistä lusikoituna.

Välipala: tahiniin dipattu omena.

Illallinen: iso kulhollinen popkornia kera suolan ja voin (hei, voi oli luomua ja suola Himalajalta!).


Tämä kiehtova raportti toimi johdantona varsinaiseen asiaan: Silloin kun kokkaaminen ei huvita yhtään eikä vähääkään, alan piinata laajaa lukijakuntaani esittelemällä ruokaan ja ruoanlaittoon liittyviä suosikkejani. Ensimmäisen hehkutuksen saa osakseen butternut squash, tuo vartaloltaan päärynämallinen kurpitsamaailman ihanuus!

Teen yleensä aina ruokagooglaukset englanniksi, koska suomalaiset saitit ovat vähän, no, tylsiä. Ihmeekseni tykkään erityisesti jenkkien ruokaohjeista, joissa kylläkin vilisee suomalaiselle vieraita aineksia, kuten half-and-half, all-purpose flour tai butternut squash.

Butternut squash on jonkinlainen talvikurpitsa, jota käytetään Amerikoissa paljon, kuten muitakin kurpitsoita: keitoissa, sellaisenaan paahdettuna, leivotuissa jutuissa... Tutuiltani olen kuullut, että butternut squash on rantautunut tällä vuosituhannella ainakin Helsinkiin, Turkuun ja Tampereelle. Ja oi onnen päivää, nyt myös Jyväskylään!

Mistään lähituotetusta herkusta ei valitettavasti ole kyse, ostamani yksilöt oli importoitu Jyväskylän Sokkarille eteläisetä Amerikasta asti. Miksi ihmeessä Suomessa viljellään niin vähän monia ilmanalaamme hyvin soveltuvia mahtikasveja, kuten kurpitsaa ja lehtikaalia?!

Tarkoitukseni oli sanoa, että jos kohtaat HeVi-osastolla yläkuvassa esiintyvän herkkukurpitsan, nouki se epäröimättä ostoskoriisi, mene kotiisi ja kokkaa se. Meillä butternut squasheista (voipähkinäkösseistä?) on tehty risottoa sekä paahdettu niitä uunissa kera oliiviöljyn, valkosipulin ja parmesanin. Stay tuned, kirjaan tarkemmat ohjeet Reseptivihkoon ensi viikolla!

torstai 22. joulukuuta 2011

Fetatäytteiset uunibataatit


Olen kauheiden ruokakuvien mestari! Aivan valtavan surullinen bataattikuva! Älä anna kuvan hämätä, livenä ruoka näyttää paljon söpömmältä ja maistuu ältsin hyvältä.


Fetatäytteiset uunibataatit 2:lle

1 keskikokoinen bataatti (n. 450 g)
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

Fetatäyte:
1,5 dl turkkilaista jogurttia
100 g feta-juustoa murusteltuna
1 tl kuivattua timjamia tai ainakin tuplasti enemmän tuoretta
muutama pyöräytys mustapippuria myllystä

5 kalamata-oliivia hienonnettuna

Halkaise bataatti pitkittäin ja pistele veitsenkärjellä leikkauspintaan reikiä. Reiät saavat olla syviä, mutta ei läpi asti ulottuvia.

Voitele leikkauspinnat oliiviöljyllä, ripottele päälle suolaa ja mustapippuria. Paista 200 asteessa noin 45-60 minuuttia.

Sekoita kaikki täytteen aineet ja laita jääkaappiin odottamaan bataattien valmistumista.

Jaa täyte kypsille bataateille ja ripottele oliiveja päälle. Haarukan lisäksi pöytään kannattanee kattaa myös lusikka.

Oliivinkiven poistaminen

Käytän yleensä aina oliiveja, joissa on kivi sisällä - poikkeuksen teen ainoastaan Vodka Martinin kohdalla. Käytän paljon oliiveja, joten joudun poistamaan niistä myös kiviä sangen taajaan. Jos et vielä tiedä kätevää tapaa homman hoitamiseksi tai et omista tarkoitukseen soveltuvaa apparaattia, asia korjaantuu juuri nyt.

Aseta oliivi leikkuulaudalle. Paina oliivia riuskasti veitsen lappeella, voit vähän nytkyttääkin veistä. Tähän malliin:


Kun nostat veitsen pois, oliivi on melkein halkipoikki ja näyttää tältä:


Nyt ei tarvi muuta kuin repäistä oliivi kahtia ja ta-daa, yksi kivellinen oliivi on muuttunut kahdeksi kivettömäksi oliivinpuolikkaaksi ja yhdeksi oliivinkiveksi!

tiistai 20. joulukuuta 2011

Mud Cake joulumausteilla

Mutakakku on niitä harvoja leipomuksia, jotka saan onnistumaan useammin kuin epäonnistumaan. Paitsi tällä kertaa, kun vahingossa laitoin kolminkertaisen määrän jauhoja taikinaan. Ei siis kuvaa.

Koska olen surkea leipuri, tapanani onkin tehdä erilaisia versioita muutamasta osaamastani luottoleivonnaisesta. Esimerkiksi mutakakku muuttuu joululeivonnaiseksi käden käänteessä lisäämällä piparkakkumaustetta taikinaan, eri kätsyä!

Käytän leivonnassa melkein aina pikkuista Iloleipurin lasten irtopohjaista kakkuvuokaa, koska normaalikokoisella irtopohjavuoalla tulee vähän liikaa syötävää kahden tyypin taloudelle ja tämäkin ohje on mitoitettu minivuoalle.

  • Jos haluat leipoa normikokoisen kakun, kaksinkertaista ohjeessa annetut määrät, käytä halkaisijaltaan 24 senttistä irtopohjavuokaa ja pidä kakkua uunissa noin 15-20 minuuttia.
  • Sokerina käytän intiaanisokeria, tummaa muscovadoa tai ruokosokeria, mutta olen varma, että valkoinen peruskama toimii hienosti.
  • Käytä mahdollisimman tummaa suklaata. Jos satut asioimaan siinä yhdessä saksalaisessa kauppaketjussa, kandee ostaa J.D. Gross -merkkistä, 125 gramman levyinä myytävää 81% sukulaatia, on hinta-laatusuhde mallillaan.
  • Valmista kakku tarjoamista edeltävänä päivänä, suklaajutut nyt vaan ovat parempia toisena ja kolmantena päivänä, tämä on totuus.
  • Suosittelen lämpimästi investoimaan mittalusikoihin, omat leipomukseni ovat onnistuneet paremmin sen jälkeen kun äiti lahjoitti talouteemme Jamie Oliverin mittalusikkasarjan. Neljäsosa tl on eksakti leivontamitta (2,5 ml) kuten myös ripaus (0,6 ml).



Pikkuinen Mud Cake joulumausteilla 4-6:lle

60 g voita
125 g mahdollisimman tummaa suklaata
2 valkuaista
2 keltuaista
1 dl (tummaa muscovado)sokeria
0,5 dl jauhoja
0,25 tl jauhettua kanelia
0,25 tl jauhettua kardemummaa
ripaus jauhettua inkivääriä
ripaus jauhettua neilikkaa

(Lisäksi tomusokerilla ja raastetulla/jauhetulla inkiväärillä maustettua kermavaahtoa. Tomusokeria voi siivilöidä myös kakun pinnalle, näyttää nätiltä.)

Sulata voi ja suklaa hyvin matalalla lämmöllä pienessä kattilassa.

Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi.

Sekoita keltuaiset ja sokeri.

Yhdistä mausteet jauhoon ja lisää jauho keltuaisten joukkoon.

Kaada sula suklaa jauho-keltuaisseokseen ja sekoita tasaiseksi.

Kääntele valkuaisvaahto varovasti taikinaan (sekoita ensin iso lusikallinen vaahtoa ihan reippaasti taikinaan, niin se notkistuu) ja kaada taikina irtopohjavuokaan, jonka pohja on peitetty leivinpaperilla.

Paista 225 asteessa noin 8-10 minuuttia. Älä paista liikaa, kakun kuuluu jäädä raa'ahkoksi keskeltä.

Irroita kakku vuoasta vasta kun se on jäähtynyt.

Anna tekeytyä yön yli kelmutettuna huoneenlämmössä.

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Punakaali-fenkolisalaatti


Hyvä lisäkesalaatti, joka sopii myös vaikka kalahampurilaisen väliin.


Punakaali-fenkolisalaatti 2-4:lle

250 g punakaalia ohueksi suikaloituna (= 0,25 pieni kaali)
0,5 fenkolia ohueksi suikaloituna
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl omenaviinietikkaa
1 tl (täysjyväistä) Dijon-sinappia
ripaus suolaa

Sekoita punakaali- ja fenkolisuikaleet kulhossa.

Sekoita kastikkeen aineet ja kääntele kastike kasvisten joukkoon. 

Säilyy pari päivää jääkaapissa.

lauantai 17. joulukuuta 2011

Paahdetut sienet


Tarjolla helppo ja huippu sieniohje! Uunivuoan pohjalle kerääntyy ihanaa voi-öljy-valkosipuli-lientä, joten suosittelen lämpimästi varaamaan sienten kylkeen kimpaleen maalaisleipää, jolla voit kaapia tämän sulan kullan suukkuseesi.

Tästä satsista riittää yhdelle pääruoaksi, kahdelle lisäkkeeksi ja kolmelle blinien kylkeen tai tapakseksi.


Paahdetut sienet 1-3:lle

250 g herkkusieniä
2 rkl (oliivi)öljyä
2 isoa valkosipulinkynttä hienonnettuna
0,25 tl suolaa
muutama pyöräytys mustapippuria myllystä
n. 20 g voita
1 tl sitruunamehua
0,5 dl hienonnettua persiljaa

Pilko sienet: isot 4 osaan, keskikokoiset puoliksi, pienet voit jättää kokonaisiksi.

Laita sienet suurin piirtein lasagnevuoan kokoiseen astiaan. Luonnollisesti lasagnevuokaan, jos sellaisen omistat.

Lisää sienten joukkoon öljy, valkosipuli, suola, mustapippuri ja sekoita hyvin.

Murustele voi sienten päälle.

Paista 230 asteessa noin 20 minuuttia.

Lisää sitruunamehu ja persilja kypsien sienten päälle.

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Kikherne-avokadosalaatti


Eräs ystäväni vaati Reseptivihkoon lisää pikaruokia, edellinen nopeat-tagattu posti kun on huhtikuulta. Täältä pesee!


Kikherne-avokadosalaatti 2:lle

n. 250 g kypsiä kikherneitä (1 tlk)
1 avokado kuorittuna ja pilkottuna
0,5 limen mehu
pari rkl hienonnettua tuoretta korianteria
suolaa
mustapippuria

Jos käytätät tölkkiherneitä, huuhtele ja valuta ne.

Sekoita kaikki aineet. Valmis.

tiistai 22. marraskuuta 2011

Mujaddara


Mujaddara (tai moujadara, mejadra, mudardara, megadarra...) on vaatimaton, mutta sitäkin herkumpi linssi-riisiruoka rauhan tyyssijasta, Lähi-Idästä. Olen kokkaillut mujadarasta varmaan tusinaa erilaista variaatiota: joissakin ohjeissa ruokaan lisätään reilusti erilaisia mausteita, toisissa käytetään pelkästään suolaa. Myös käytetty riisi- ja linssilajike vaihtelee, jossain ohjeissa linssit soseutetaan, linssien tilalla käytetään halkaistuja keltapapuja jne. Food52-saitilta löysin ohjeen, jossa pelkällä suolalla maustetun mujaddaran kera tarjotaan mausteista jogurttia ja tästä jogurttisoossin kruunaamasta versiosta on tullut ehdoton suosikkini.

Mujaddaran ainoa ikävä puoli on se, että se ei ole mitään pikaruokaa. Toisaalta se on juuri niitä kiitollisia ruokia, joita voi säilyttää jääkaapissa monta päivää maun vain parantuessa.


  • Yleensä käytän täysjyväisiä riisejä, mutta tässä ruuassa ravintoköyhempi valkoinen riisi maistuu paremmalta, sorry vaan.
  • Puy-linssit ovat mahtavia, mutta vähän tyyritä ja niitä on huonosti saatavilla tavan ruokakaupoista, joten yleensä käytän niiden tilalla tavallisia vihreitä linssejä.
  • Käytä mahdollisimman isoja sipuleita, pääset helpommalla.
  • Tarjoa lisäksi vaikka jeeraporkkanoita.
  • Muistathan, että tl tarkoittaa 15 millilitraa, joten puolitoistakertaista mausteiden määrät, jos käytät mittaamiseen tavallista teelusikkaa.


Mujaddara 6:lle
Inspiraatio-ohje Food52

2,5 dl jasmiini- tai basmatiriisiä
vettä

2,5 dl vihreitä tai puy-linssejä
vettä

1 kg sipulia
2 rkl voita
2 (+ 1) rkl (oliivi)öljyä

2 tl suolaa

Tarjoiluun:
3 dl turkkilaista jogurttia
0,5 pienen luomusitruunan mehu ja raastettu kuori
1 tl kanelia
1 tl jeeraa eli juustokuminaa
1 tl jauhettua korianteria
1 tl savustettua paprikajauhetta
3 tl kuivattua minttua tai 3 rkl tuoretta
0,5 tl suolaa

Keitä riisi ja linssit pakkauksen ohjeen mukaan omissa kattiloissaan. Valuta kummatkin, kun ovat kypsyneet.

Riisin ja linssien kiehuessa kuori ja siivuta sipulit ohueksi.

Kuumenna voi ja 2 rkl öljyä keskilämmöllä kuumaksi isossa kattilassa tai paistin-/wokkipannussa ja kuullota sipuleita noin 20 minuuttia. Tarkkaile lämpöä ja sekoittele välillä. Sipulit saavat ruskistua kunnolla, mutta tarkoitus ei ole kärtsätä niitä. Jos parinkymmenen minuutin jälkeen tuntuu, että sipulit tarvitsevat vähän enemmän rusketusta, lisää ruokalusikallinen öljyä, nosta lämpöä pykälällä ja jatka paistamista muutama minuutti.

Sekoita valmiin sipulin joukkoon riisi, linssit ja pari teelusikallista suolaa, sekoita hyvin ja anna tekeytyä kannen alla noin 15 minuuttia.

Tee sillä välin jogurttisoossi eli yhdistä kaikki aineet ja sekoita hyvin. Jogurttikastike tarjoillaan omasta kulhostaan ja sitä lisätään nokare riisikeon päälle lautasella.

perjantai 11. marraskuuta 2011

Bouchons au thon


Tölkkitonnikala ei ole kovin chic, mutta ranskalaiset osaavat valmistaa siitäkin sangen eleganttia apetta. Bouchons au thon -ohjeita löytyy lycostamalla tuhansia. Jaa mitä ruokaa se semmoinen on suomeksi, kuulen kysyttävän ja minähän kerron: kyseessä on muffinivuoissa kypsennettävät, vähän frittatan tyyppiset paistokset. Nämä sopivat hyvin esimerkiksi salaatin ja valkoviinin kanssa tarjottavaksi kevyeksi illalliseksi tai lounaaksi. Meillä niitä on syöty ronskisti ihan perunamuusin kanssakin, mutta en tiedä, onko sitä oikein sopivaa paljastaa ainakaan ranskalaisille.

Silläkin uhalla, että toistan itseäni rasittavuuksiin asti, kehoitan käyttämään ohjeessa MSC-sertifioitua tonnikalaa. Olen paasannut aiheesta aiemmin ainakin täällä. Tonnikalan voi epäilemättä korvata jollakin toisella kalalla tai jättää vaikka kokonaan pois ja lisätä vastaavasti muiden raaka-aineiden määrää.


  • Kaikissa ranskalaisissa ohjeissa käytetään crème fraîchea, mutta itse korvaan sen useimmiten turkkilaisella jogurtilla, koska sitä löytyy aina jääkaapistani.
  • Olen kehittellyt perinteiselle ranskalaiselle persilja-gruyère-tomaattipyre-maustetulle versiolle muutaman vaihtoehdon, joita pidän melkeinpä alkuperäistä parempana. 
  • Jos käytät minimuffinivuokia, saat kalapullamaisia palleroita. 


Bouchons au thon 12 kpl, 4-6:lle

2 x 160 g prk MSC-sertifioitua tonnikalaa vedessä (esim. Rainbow)
1 dl turkkilaista jogurttia tai crème fraîchea
4 kananmunaa
1 dl hienonnettua sipulia (= noin 0,5 keskikokoinen sipuli)
vajaa 1 tl suolaa
muutama pyöräytys mustapippuria myllyssä

Lisäksi:
100 g raastettua gruyère-juustoa
6 rkl paseerattua tomaattia tai tomaattipyrettä
0,5 dl persiljasilppua
TAI
100 g raastettua mustaleimaista emmentalia
1 rkl kapriksia
0,5 dl silputtua tilliä tai ruohosipulia
TAI
100 g raastettua parmigiano reggianoa
1 hienonnettu valkosipulinkynsi
2 rkl sitruunamehua
3 rkl hienonnettua salviaa
TAI
100 g murusteltua fetaa
0,5 dl hienonnettuja aurinkokuivattuja tomaatteja
0,5 dl hienonnettuja oliiveja (esim. Pirkka luomu vihreitä ja mustia oliiveja)
0,5 dl silputtua basilikaa

Voiteluun:
öljyä tai voita

Sekoita kulhossa valutettu tonnikala, jogurtti, munat, sipulisilppu, suola, pippuri sekä valitsemasi yhdistelmä muita raaka-aineita.

Voitele muffinipellin kolot öljyllä tai voilla ja jaa massa 12 koloon.

Paista 175 asteessa noin 25 minuuttia. Anna jäähtyä tovi ennen kuin irroitat möttöset vuoista.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Jeeraiset porkkanat


Jeeralla maustetut porkkanat ovat vanha suosikkilisäke, jota ei ole tullut kokkailtua vähään aikaan. Ohje perustuu Vivi-Ann Sjögrenin reseptiin, jonka bongasin useampi vuosi sitten Hesarin Kuukausiliitteestä. Porkkanat sopivat hyvin Lähi-Itä ja Pohjois-Afrikka -akselin ruokien kylkeen: esimerkiksi kikherne-cous-cous, mujadara, lammaspyörykät tai tagine ovat oivia seuralaisia porkkanoille.


Jeeraiset porkkanat 4:lle

500 g porkkanoita kuorittuna ja pilkottuna
1 rkl oliiviöljyä
1 tl sitruunamehua tai viinietikkaa
2 valkosipulinkynttä hyvin ohueksi viipaloituna
0,5 tl jeeraa (eli juustokuminaa) jauhettuna
0,5 tl suolaa

(Lisäksi esim. sesaminsiemeniä, hienonnettuja yrttejä tai herneenversoja)

Höyrytä (tai keitä) porkkanat napakan kypsiksi, noin 10 minuuttia.

Sekoita loput aineet keskenään.

Valuta kypsät porkkanat ja sekoita öljykastike kuumien porkkanoiden joukkoon. Anna maustua muutama tunti huoneenlämmössä. Porkkanat säilyvät muutaman päivän.

(Ripottele tarjoiltaessa porkkanoiden päälle sesaminsiemeniä, yrttejä tai herneenversoja.)

maanantai 31. lokakuuta 2011

Munakoisopaistos


Voi itku näitä mun kuvia. Yhdistelmä pokkari, keinovalo, kehno kuvaaja ja kiire iskeä hampaat ruokaan takaa laatuotokset - not.

Parmigiana di melanzane on perinteinen italialainen munakoiso-tomaatti-juustopaistos. Ruoka on helppo, mutta hieman hidas valmistaa. Paistosta kannattaakin valmistaa vaikka kiireettömänä sunnuntaina reilu satsi ja nautiskella pitkin viikkoa, koska maku vain paranee jääkaapissa. Paistoksen kylkeen kun varaa kimpaleen maalaisleipää, vihreää salaattia ja lasin punkkua, niin kasassa on täydellinen pimeiden loppusyksyn iltojen herkkuateria.


  • Ruoan voi valmistaa pidemmän kaavan mukaan ja kokkailla itse tomaattikastikkeenkin. Itselläni usein laiskuus voittaa ja käytän valmiita tomaattikastikkeita, esimerkiksi Pirkka Luomu tomaatti-basilikakastike hoitaa homman ihan kohtuullisesti.
  • Monissa ohjeissa munakoisot leivitetään ja paistetaan paistinpannulla. Itse pidän enemmän leivittämättömästä versiosta, joka on hieman kevyempi, munakoiso kun imee aivan valtavasti rasvaa pannulla paistettaessa. Jos haluat leivttää munakoison, varaa 1,5 dl jauhoja (olen käyttänyt niin vehnäjauhoja, täysjyvävehnäjauhoja kuin täysjyväspelttijauhojakin), joissa pyörittelet munakoisosiivut itkettämisen jälkeen. Leivitetyt siivut paistetaan runsaassa oliiviöljyssä kullanruskeiksi. Öljyä kannattaa varata pari desiä.


Parmigiana di melanzane 4:lle

1 kg munakoisoa (3 pientä)
suolaa
1 dl oliiviöljyä
n. 3 dl tomaattikastiketta
1 pallo mozzarellaa revittynä (n. 120 g)
50 g parmigiano regianoa raastettuna (n. 1,5 dl)
1,5 dl tuoretta basilikaa silputtuna
mustapippuria

Leikkaa munakoisot reilun sentin siivuiksi. Suolaa siivut reilusti kummaltakin puolen ja itketä 20 minuuttia kahden astiapyyhkeen välissä.

Sivele mukoisot kummaltakin puolen öljyllä ja levitä siivut yhteen kerrokseen uunipellille. Paista 220 asteessa 10-15 minuuttia, kunnes munakoisot alkavat saada väriä.

Laske uunin lämpö 175 asteeseen. Lado ainekset lasagnevuokaan: alimmaiseksi 1/3 munakoisosiivuista, päälle kolmasosa tomaattikastikkeesta, mozzarellasta, basilikasta ja parmesanista. Kerrosten väliin kannattaa rouhia myös mustapippuria.

Paista ruokaa 25-30 minuuttia, kunnes juusto alkaa saada vähän väriä. Anna vetäytyä puolisen tuntia uunista ottamisen jälkeen.



keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Munakoiso-jogurttitahna


Löysin ruokakaupasta hämmästyttävän edullisia munakoisoja ja innostuin niin, että ostin niitä heti 8 kappaletta. Paahdoin muutaman koison uunissa ja tein niistä mömssiä eli munakoiso-jogurttitahnaa. Se on aika mahtavaa vaikka paahdetulla maalaisleivällä. On myös täysin mahdollista dipata (dippailla?) siihen eriaisia syötäviä juttuja.


Munakoiso-jogurttitahna

2 pientä munakoisoa (yht. reilu 600 g)
1 rkl oliiviöljyä
1 pieni valkosipulinkynsi
1 rkl sitruunamehua
1 tl suolaa
1,5 dl turkkilaista jogurttia

Pistele munakoisoihin haarukalla reikiä ja paahda niitä 200 asteessa noin tunti.

Anna munakoisojen jäähtyä, poista kuori ja pilko reiluiksi paloiksi.

Lisää loput aineet munakoisojen joukkoon ja soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi.

torstai 6. lokakuuta 2011

Poronmaksakastike

Yleensä ruokakaupassa tekemäni impulssiostokset kulkevat linjalla suklaa-pikkuleipä-raksu, mutta viime viikolla mukaan tarttui kimpale maksaa!

En ole koskaan kokannut mitään maksasta. Tai no, opiskelin jossain vaiheessa lukion jälkeen vuoden verran ravintolakoulussa, jossa jouduin kerran poistamaan kalvot ja siivuttamaan monta kiloa poron maksaa. Veristä ja vähän traumaattistakin touhua, joka ei innostanut maksakokeiluihin siviilissä.

Okei, haahuilin siis ilman kauppalappua vakikaupassani, kun huomasin lihahyllyn päädyssä vakumoidun kimpaleen Lapin lihan Lämminsavu poron maksaa. Tutkittuani tovin itselleni kovin eksoottista löydöstä ja päätin olevani tarpeeksi aikuinen nainen kokatakseni ensimmäisen maksa-ateriani. Ostopäätökseen vaikutti lisäksi se, että lämminsavustettu maksa on sellaisenaan syöntikelpoista, mitään verisiä työstävaiheita ei tarvita. Kuvittelisin myös, että poronmaksa on melko eettinen lihavalinta: poroja ei tietääkseni tehotuoteta ja sisäelimet ovat lihantuotannon sivutuote, pelkästään maksan takia en tiedä elukoita kasvatettavan ja teurastettavan. Voin toki olla väärässäkin, korjaa ihmeessä, jos tiedät paremmin.

Tarina jatkuu. Kotona "lämminsavustettu poron maksa" -googlaus johti Pastanjauhajien blogiin, jossa maksasta oli kokkailtu Kulinaarimurulan ohjeella kastiketta. Sitä siis!

Tuli hyvä ja helppo soossi, jota tarjoilin perunamuusin ja kermassa haudutettujen ruusukaalien kera. Tarjolla olisi ollut myös puolukoita, mutta niitä ei löytynyt pakastimestamme. Ihan vähän muokkasin ohjetta, alkuperäinen löytyy siis täältä.


  • Mielestäni olin kovin nokkela keksiessäni maksasoossin jämille käyttöä: lisäsin joukkoon turkkilaista jogurttia ja mausteita ja soseutin setin. Kotitekoista pikamaksapateeta!


Kastike lämminsavustetusta poron maksasta 4:lle

1-2 rkl voita
1 iso sipuli kuutioituna
n. 300 g lämminsavustettua poron maksaa
1 prk (200g) ranskankermaa
1-2 rkl Dijon-sinappia
suolaa
mustapippuria

Kuullota sipulia voissa keskilämmöllä, kunnes se alkaa saada väriä, ainakin 10 minuuttia. 

Lisää maksa ja paista hetki.

Lisää ranskankerma ja sinappi. Hauduttele, kunnes soossi on hyvin kuumentunut ja mausta suolalla ja pippurilla. 

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Haudutettu punakaali


Kaaliasiaa, taas. Ihan viime vuosiin saakka kokemukseni punakaalista rajoittuivat koulussa tarjoiltuun punakaaliraasteeseen, joka - ainkakin omassa opinahjossani - oli melkoisen surkea esitys. Jotain appelsiinipaloja siellä taisi olla joukossa, mutta ikävän kuivaa ja puisevaa raaste tuppasi olla.

Vihannesosastolla olen monesti vilkuillut punakaaleja sillä silmällä, ne kun näyttävät kovin sieviltä ja terveellisiltä, mutta en oikein ole keksinyt, miten niitä voisi jatkojalostaa. Kyselinkin ystävältäni internetiltä, mitä hän ehdottaisi kaalista valmistettavan. Internet ehdotti Epicuriousin välityksellä, että kokeilisin haudutettua punakaalia kera omenan ja kuminan. Näin tein, ja tuloksena oli aikamoista kaaliherkkua.

Olen vähän muokannut ohjetta, alkuperäinen löytyy täältä.


  • Mitä pidempään annat kaalin hautua, sitä parempi. Säilyy hyvin jääkaapissa pari päivää ja toimii hyvin mikrotettunakin.
  • Mielestäni kaali passaa loistavasti uppo- tai paistetun munan kylkeen. Kaali maistui eri hyvältä myös Pajuniemen Luomunuotio-makkaran kanssa, enkä epäile lainkaan, etteikö vaikkapa bratwursti hoitaisi hommaa briljantisti. Jos kuitenkin keksit jonkun helpon, nopean ja proteiinipitoisen kasvislisäkkeen kaalin kylkeen, ole kiltti ja kerro minullekin!


Haudutettu punakaali 4-6:lle

2 rkl öljyä
1 iso punasipuli puolen sentin siivuina
1 kirpeä omena (esim. Granny Smith) raastettuna
puolikas iso tai kokonainen pieni punakaali (n. 700-900 g) melko hienoksi suikaloituna
1-2 rkl hunajaa
0,25 tl kokonaisia kuminansiemeniä
1 tl suolaa
3 rkl omenaviinietikkaa (itse käytän tätä)

Kuullota punasipulia öljyssä matalalla lämmöllä viitisen minuuttia.

Lisää omena, punakaali, hunaja, kumina ja suola, sekoita huolella. Kaada joukkoon omenaviinietikka, peitä kannella ja anna hautua 30-60 minuuttia välillä sekoittaen.

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Lehtikaali-chorizokeitto


Syön harvoin lihaa, ja yritän silloinkin suosia luomutuotteita. Vaikka luomuisia lihatuotteita hyvin nykyään löytyykin, chorizo-makkaraa en ole luomuna onnistunut löytämään. Tämän portugalilaishenkisen makkara-kaalikeiton tekeminen johtaakin yleensä jonkinasteisiin eettisiin pohdintoihin: keitto on hemmetin hyvää, mutta onko kovin reilua syödä eläintä, jonka elinolot ovat suurella todennäköisyydellä olleet varsin painajaismaiset.

Olen valitettavasti hedonisti ja kulinaristi, joka oikeuttaa keiton valmistamisen ja syömisen sillä, että sitä tapahtuu vain pari kertaa vuodessa. Jos olet itseäni ylevämpi eläinten syömisen suhteen, kehoitan korvaamaan makkaran vaikkapa mustasilmäpavuilla ja lisäämään keittoon savupaprikamaustetta sekä tuplaamaan oliiviöljyn määrän.


Lehtikaali-chorizokeitto 6:lle

1 rkl oliiviöljyä
2 sipulia pilkottuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 tl kuivattua lipstikkaa
150 g chorizo-makkaraa pilkottuna
500 g perunaa kuutioituna
1,5 l vettä
1 tl suolaa
1 laakerinlehti
5 maustepippuria
75 g lehtikaalia kova keskiruoti poistettuna ja hienonnettuna

Kuullota sipulia oliiviöljyssä muutama minuutti. 

Lisää valkosipuli ja lipstikka, jatka kuullottamista tovi.

Lisää makkara ja paista, kunnes makkarasta alkaa irrota rasvaa.

Lisää perunat, pyörittele hetki ja lisää vesi, suola, laakerinlehti ja pippurit.

Keittele matalalla lämmöllä kannen alla 20 minuuttia.

Lisää lehtikaali ja anna keiton kiehua vielä viitisen minuuttia.

maanantai 26. syyskuuta 2011

Kermassa haudutetut ruusukaalit


Ruusukaalit ovat ihania, ja erityisen ihania ovat kermassa haudutetut minikaalit. Tämä nerokas, fantastinen, jumalainen ruusukaaliohje on peräisin Orangette-blogista, johon se on pihistetty All About Braising -kirjasta.


Kermassa haudutetut ruusukaalit 2-4:lle

300 g ruusukaaleja
reilu rkl voita
1 dl kermaa
ripaus suolaa
0,5 rkl sitruunamehua

Huuhtele ruusukaalit ja lohko isoimmat 4 osaan, pienimmät 2 osaan.

Paista kaaleja voissa, kunnes na alkavat saada väriä, noin viitisen minuuttia.

Lisää kerma, sekoita, ja anna hautua kannen alla, kunnes kaalit ovat kypsiä, noin 5-10 minuuttia.

Mausta kypsät kaalit suolalla ja sitruunamehulla.

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Limeruudut


Sitrusleivonnaiset ovat yksi monista heikkouksistani. Näihin limettineliöihin sain idiksen joltain jenkkisaitilta, joka on mystisesti kadonnut kirjanmerkeistäni, joten lisään lähteen, jos ja kun sen joskus löydän. Olen muokannut ohjetta jonkin verran, joten ihan törkeästä varkaudesta ei toivottavasti ole kyse.

  • Käytän noin 16 x 26 cm -kokoista vuokaa, mutta se on vähän turhan iso ja ruuduista tulee kovin ohuita. Seuraavalla leivontakerralla ajattelinkin taitella foliosta pienemmän vuoan, kun piirasvuokavalikoimani on melkoisen suppea, eikä mulla ole kovin suurta intressiä kasvattaakaan sitä. 
  • Myös sitruunaruudut ovat aivan mahtavia: korvaa limet yhdellä luomusitruunan kuorella ja mehulla.
  • Ohjeessa käytetään kondensoitua maitoa, jota saa ainakin täällä Jyväskylässä niin etnisistä, kuin K- ja S-kaupoistakin. Maito löytyy säilykehyllystä ja ainakin tällaisia versioita on olemassa:




Limeruudut

5 dl voita sulatettuna + 2 rkl vuoan voiteluun
1 dl sokeria
2 dl kaurahiutaleita
1 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tlk (397 g) kondensoitua maitoa
3 luomulimen mehu ja kuori raastettuna
(koristeeksi siivilöityä tomusokeria)

Sekoita voisula, sokeri, kaurahiutaleet, vehnäjauho ja leivinjauhe hyvin.

Levitä puolet voi-kauraseoksesta voidellun piirasvuoan pohjalle.

Sekoita kondensoituun maitoon limen mehu ja kuori. Kaada täyte piiraspohjalle.

Murustele loppu kaura-voiseoksesta täytteen päälle.

Paista 175 asteessa puoli tuntia.

Anna jäähtyä ennen leikkaamista. Koristele ruudut halutessasi siivilöidyllä tomusokerilla.

Ruudut säilyvät hyvänä monta päivää kelmutettuna jääkapissa.

tiistai 13. syyskuuta 2011

Lehtikaaliraksut


Tarjolla terveellisiä sipsejä!

Muistan joskus lukeneeni jostain jenkkiruokablogista tms. lähteestä lehtikaalisipseistä. Vaikka tykkäänkin lehtikaalista valtavasti, suhtauduin sangen epäuskoisesti väitteisiin siitä, että uunissa paahtamalla kaalista olisi mahdollisuus saada aikaiseksi jotain ihanan rapeaa ja suolaista herkkua. No, olin väärässä.

Ei näitä perunalastuihin voi verrata, lehtikaalisipsit kun ovat paperinohuita ja melkein sulavat suussa. Makukin on ihan omanlaisensa, jotenkin vihreä. Mielestäni nämä ovat ihan huippuja.


Lehtikaaliraksut

75 g lehtikaalia
1 tl oliiviöljyä
0,5 tl sitruunamehua
0,25 tl (ruusu)suolaa

Poista lehtikaalista kova keskiruoti. Leikkaa kaali suupalan kokoisiksi biiteiksi ja levitä uunipellille.

Lisää kaalin päälle oliiviöljyä, sitruunamehua ja suolaa. Pöyhi kunnolla ja levitä kaali yhteen kerrokseen uunipellille.

Paista 150 asteessa 15-20 minuuttia, kunnes kaali on rapeaa.

perjantai 9. syyskuuta 2011

Uunikukkakaali


Tykkään kovasti kaikenlaisista kaaleista, jos se ei vielä ole tullut ilmi. Tovi sitten esittelin uuniparsakaalin ohjeen, joten luontevaa jatkoa on kertoa maailmalle uunikukkakaalista.


  • Kokeile erilaisia mausteita, esim. curry-kukkakaaliyhdistelmä on aika huippu.
  • Mitä enemmän leikkauspintaa kukkakaaleissa on, sitä parempi lopputulos, joten tässä ei tarvitse pyrkiä säilyttämään kukintoja kokonaisina. Kokonaisen kaalin voi vaikka viipaloida sentin siivuiksi, jos florettien pilkkominen tuntuu työläältä.


Uunikukkakaali 4:lle

1 kukkakaali
2-4 rkl öljyä
0,5 tl suolaa
mustapippuria myllystä

Pilko kukkakaali melko pieneksi. Isoksikin voi pilkkoa, mutta kypsyminen kestää silloin kauemmin.

Sekoita kukkakaalin joukkoon öljy, levitä yhteen kerrokseen uunipellille ja paahda 200 asteessa noin 25 minuuttia. Kääntele ainakin kerran paahtamisen aikana.

Mausta kypsä kukkakaali suolalla ja pippurilla.

maanantai 29. elokuuta 2011

Lehtikaalia ja uppomunaa paahdetulla leivällä


Lehtikaalia on hämmästyttävän huonosti tarjolla, ottaen huomioon, että kasvuolosuhteet Suomessa ovat oivalliset, se on superterveellistä ja kaikin puolin loistoapetta. Itsekin tutustuin herkkukaaliin vasta pari vuotta sitten lähikaupan vihannesosastolla. Ostin pussillisen kaalta ja tovin kuukkeloituani päädyin tekemään keitettyä lehtikaalta paahtoleivällä. Ei kuulosta kovin seksikkäältä, tiedän. Kaali ei ole oikeastaan keitettyä, vaan höyrytettyä ja ohjeeseen tulee lisäksi maalaisleipää, uppomuna ja parmesania. Mielestäni tämä kuulostaa jo paljon seksikkäämmältä. Ymmärrän toki, jos olet eri mieltä.

Omaa ohjettani on inspiroinut huomattavissa määrin Orangette-blogista löytämäni, alunperin The Zuni Café -keittokirjassa ilmestynyt ohje. Aivan loistava, rustiikkinen lounasruoka, ihan suosikkejani!


  • Oma tyylini tehdä uppomunia on aikamoisen epämääräistä ja jos kaipaat yksityiskohtaisempia ohjeita, löydät niitä helposti googlaamalla. Mielestäni uppomunien tekemisen vaikeutta on liioiteltu suuresti, ei se ole juuri munan paistamista haasteellisempaa. Jos asia kuitenkin tuntuu liian suurelta kohdattavaksi, käytä ihmeessä paistettua kananmunaa, se ajaa asian ihan loistavasti!


Lehtikaalia ja uppomunaa paahdetulla leivällä 2:lle

Lehtikaalimuhennos:
2 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
150 g lehtikaalia
2 dl vettä
suolaa

Paahdettu leipä:
2-> viipaletta maalaisleipää, paahtoleipää tms.
1 kokonainen valkosipulinkynsi

Uppomuna:
2-> munaa
pari rkl etikkaa

Tarjoiluun:
oliiviöljyä
parmesania
mustapippuria

Viipaloi sipuli puolen sentin siivuiksi, murskaa valkosipulinkynsi ja poista lehtikaalista kova keskiruoti ja hienonna se.

Kuumenna oliiviöljy ja kuullota siinä muutama minuutti sipulia keskilämmöllä. Lisää valkosipuli, jatka kuullottamista hetki. Lisää lehtikaali ja jatka paistamista, kunnes lehtikaali alkaa vähän pehmetä.

Kaada pannulle vettä, peitä kannella, madalla lämpöä ja hauduttele puolisen tuntia välillä sekoittaen.

Paahda leivät ja hiero niitä kummaltakin puolelta kokonaisella valkosipulinkynnellä. Aseta lautasille.

Valmista uppomunat: laita (matalaan) kattilaan noin 15 cm vettä ja loraus etikkaa. Kuumenna vesi melkein kiehuvaksi. Riko munat yksitellen kuppiin tai esim. desin mittaan, laita kuppi melkein veteen ja kippaa muna veteen. Pidä munaa kattilassa nelisen minuuttia ja ole tarkkana, ettei vesi ala kiehua. Nosta valmis muna kattilasta joko suoraan kaalilla päällystetylle leivälle tai - jos sen pitää odotella tarjoamista - lämpimällä vedellä täytettyyn kulhoon.

Mausta lehtikaali suolalla ja jaa paahdetuille leiville. Itse olen sitä koulukuntaa, joka kaataa kaalinesteen leivälle, mutta jos pidät enemmän rapeasta lopputuloksesta, toimi toisin.

Lehtikaalin päälle asetellaan muna ja koko setin päälle valutetaan hieman oliiviöljyä, ripotellaan mustapippuria ja raastetaan reilusti parmesania.

perjantai 26. elokuuta 2011

Epäonnea keittiössä, osa I




Eräs ystäväni kysyi, sattuuko mulle koskaan epäonnistumisia keittiössä. Hah. Hah hah haa. Kysy vaan, kuinka paljon! Yleensä ne liittyvät leipomiseen, mutta kyllä ihan tavallisen papusopan keittämisessäkin on tullut takkiin. Tässä muutama esimerkki.

Ylin kuva: kesäkurpitsa-juustopaistos
Ohje vaikutti lupaavalta; juuri sellainen muutamasta ihanasta raaka-aineesta valmistettava simppeli ateria, jollaiset ovat suosikkejani. Keltaista ja vihreää kesäkurpitsaa, juustoa ja basilikaa, mmmm. No, ensinnäkin paistos oli ainakin kaksi kertaa niin kauan uunissa, kuin ohjeessa opastettiin ja silti keltaiset kesäkurpitsat jäivät raa'ahkoiksi. Vaikka laatikkoon tuli reilusti sekä mozzarellaa että parmesania, se maistui silti ikävän terveelliseltä. Parasta paistos oli seuraavana päivänä, kun upotin sen munakkaaseen kera reilun määrän suolaa, mustapippuria ja tuoretta basilikaa.

Keskimmäinen kuva: chili-sesamöljykurkut
Teen aina silloin tällöin kiinalaisia kurkkuja: valkosipulimurskaa kuullotetaan öljyssä, öljy kaadetaan suikaloidulle kurkulle, sekaan suolaa ja jääkaappiin jäähtymään. Vaihtelun vuoksi ajattelin kokeilla chili-sesamöljyversiota. Oli jotenkin tunkkaista ja ikävän makuista. Pysyttelen vakio-ohjeessani.

Alin kuva: mustapapukeitto
Ohje vaikutti tässäkin lupaavalta: mustapapuja, tomaattia, jeeraa, chiliä, limeä korianteria... Mutta ei, niin ei. Tein keittoa kahdesti, kun en uskonut, että noin huippuaineista valmistettu soppa voisi olla mitään muuta, kuin, no, huippua. Vaikka tuplasin maustemäärät, oli silti pliisua. Ja sauvasekoittimella surauttamisen jälkeen sopan tekstuuri oli jotenkin ikävän rakeinen ja möykykäs. Ei riittänyt puhtia kolmanteen kokeilukertaan, onhan maailma täynnä toinen toistaan ihkumpia, kokkaamista odottavia soppareseptejä.

torstai 25. elokuuta 2011

Grillatut kesäkurpitsat


Mihin tämäkin kesä oikein meni?! Sekä kesäkurpitsa- että grillikausi alkavat olla kohta ohi ja tuntuu, että olen tehnyt kumpaakin ihan liian nuukasti tänä kesänä - grillannut ja syönyt kesäkurpitsaa. Luvassa siis viimeisten metrien armoton kiri!

Tämänkertainen ohje on pihistetty itseltään Gwyneth Paltrow'lta! Elokuun 2010 Voguessa rouva kertoi, että hänellä culinary assistant, joten ehkä ohje onkin peräisin assistentilta, mene ja tiedä. Joka tapauksessa, aivan mainio grillattujen kesäkurpitsoiden ohje!

Valmistan kesäkurpitsat yleensä tarjoamista edeltävänä päivänä, että ne saavat maustua pitkään. Kesäkurpitsat kannattaa grillata silloin, kun grilli on muutenkin kuumana. Kurpitsat kypsyvät matalalla lämmöllä, jolloin tulee kerrankin hyödynnettyä sitä parasta hiillosta, jota nälkäisenä ei koskaan jaksa odotella. 

  • Gwyneth tarjoilee kurpitsoita antipastina, mikä on mainio tapa, en kiellä. Itse tarjoilen näitä yleensä kuitenkin kasvislisäkkeenä tai sekoitan cous-coussalaatin joukkoon. Mielestäni ehdottomasti paras käyttötapa on kuitenkin täyttää grillatuilla kesäkurpitsoilla ja fetalla Ullan Pakarin jättisämpylä, pakata sämpylä ja jääteetä reppuun ja tehdä eväsretki Kirjurinluodolle.
  • Osta kesäkurpitsat aina mahdollisimman pieninä. Pienet kurpitsat ovat kiinteämpiä ja maukkaampia, isojen kurpitsojen sisus tuppaa olla höttöistä ja kuivaa.
  • Chilistä voi poistaa siemenet, jos tulisuus ei ole juttusi.
  • Tein jotain ihan pieniä muutoksia ohjeeseen, alkuperäinen versio löytyy täältä.


Grillatut kesäkurpitsat 4-8:lle
Ohje Gwyneth Paltrow

1 kg kesäkurpitsaa (mahdollisimman pieniä)
0,5 dl + 0,5 dl oliiviöljyä 
1,5 rkl punaviinietikkaa
suolaa
1 tuore punainen chili ohueksi viipaloituna
0,5 dl hienonnettuja tuoreita mintunlehtiä

Halkaise kesäkurpitsat poikittain keskeltä ja leikkaa puolikkaat pitkittäin koosta riippuen 3-4 viipaleeksi.

Laita viipaleet isoon kulhoon, kaada 0,5 dl oliiviöljyä päälle ja sekoita hyvin.

Grillaa kurpitsoja matalalla lämmöllä kummaltakin puolelta.

Lado viipaleet yhteen kerrokseen tarjoiluvadille ja pirskottele päälle 0,5 dl oliiviöljyä ja punaviinietikkaa. Ripottele päälle suolaa, minttua ja tuoretta chiliä.

tiistai 23. elokuuta 2011

Tonnikalalevite

 
Tonnikalalevite on siellä kahden leivän välissä...

Tonnikala - merten ylikalastettu kana. Pyrin käyttämään tonnikalaa hyvin harvoin, ja silloinkin aina MSC-sertifioituna. Toisin sanoen käytän aina tölkkitunaa, tuoretta ja kestävästi kalastettua tonnikalaa kun on ainakin Jyväskylästä mahdotonta löytää. Sertifioitu tonnikala on vähän kalliimpaa kuin sertifioimaton, mutta mielestäni se on pieni hinta siitä, että maailman tonnikalapopulaatiolle tarjotaan edes mahdollisuus selviytyä.

Söin joskus Lontoossa ältsin hyvää tunakolmioleipää ja olen siitä lähtien yrittänyt toisintaa makuelämystä. Harvoja tonnikalareseptejäni onkin tämä voileipätahnan ohje (kehitysversio 2.4).

  • MSC-sertifioitua tonnikalaa on ainakin Rainbow'lla, jonka valikoimaan kuuluu veteen säilötty versio. Myös öljyyn säilöttyä tunaa on kuulemma valikoimassa, mutta en ole koskaan törmännyt siihen.
  • Tahnaa riittää kahteen isoon täytettyyn leipään. Lisäksi vaikka ituja ja avokadoa.

Tonnikalalevite

1 prk MSC-sertifioitua tonnikalaa paloina vedessä tai öljyssä
1 dl turkkilaista jogurttia
2 tl soijakastiketta
1 tl paahdettua seesamiöljyä (esim. Lanfranchi)
peukunpäänkokoinen pala inkivääriä raastettuna
1 valkosipulinkynsi raastettuna
2 dl rucolaa pilkottuna

Valuta tonnikalasta neste.

Sekoita kulhossa jogurtti, soija, seesaimöljy, inkivääri, valkosipuli ja rucola.

Lisää tonnikala ja sekoita hyvin.

maanantai 22. elokuuta 2011

Ranskalainen tomaattipiiras


Löysin muutama vuosi sitten Chocolate & Zucchini -blogista aivan mahtavan suolaisen piirakan pohjataikinan ohjeen. Ohje on niin huippu, että en koe tarvitsevasi muita ohjeita, joten pohja on ja pysyy, vain täytteet vaihtuvat sesongin mukaan. Kyseessä on rustiikkinen ja suht terveellinen taikina, jota on helppo kaulia ja käsitellä.

Hiipuvan tomaattisesongin kunniaksi tein tomaattipiiraan. Se on herkkua. 

Olenko muuten maininnut, että inhoan sanaa leipaista? Tomaattejakin voisi kutsua asiallisesti ihan vaan tomaateiksi, ei vaikkapa tomskuiksi. Leipaisin tomskupiirakan *puistatus*.

  • Chocolate & Zucchini -blogista opin kaurahiutalekikan, jota käytän nykyään marjapiirakoissakin perunajauhon tilalla. Kaurahiutaleet siis imevät ylimääräistä nestettä, kätevää.
  • Taikinan nestemitat on ilmoitettu hyvin eksakteina, kuten kuuluukin. Itse käytän mittaamiseen 2 cl:n viinamittaa, mutta esimerkiksi apteekista saa tähän tarkoitukseen sopivia muovisia yskänlääkemittoja.
  • Piiraan pitää jäähtyä puolisen tuntia ennen tarjoilua ja koska uunisi on sopivasti kuumana, suosittelen tekemään piiraan kylkeen uuniparsakaalia. Vihersalaatti toki passaa mainiosti myös. Eikä siihen välttämättä mitään ylimääräisiä hörhellyksiä tarvita lainkaan.
  • Itse käytän kulmikasta leivontavuokaa, mutta piiraan voi tehdä ihan normi pyöreään vuokaan (halkaisija 24 - 30 cm).
  • Itseltäni jää pohjataikinaa aina yli, ja useimiten muovailen siitä keksinnäköisiä objekteja, jotka pistelen haarukalla ja paistan uunin jälkilämmössä. Sopivat hyvin esim. juuston kanssa.
  • Ja taas: 1 rkl = 15 ml, 1 tl = 5 ml, joten jos käytät mittaamisen tavan ruokalusikoita, puolitoistakertaista annetut määrät.


Ranskalainen tomaattipiiras

Pohja:
50 g vehnäjauhoa
1 tl suolaa
60 ml oliiviöljyä + 1 rkl vuoan voiteluun
120 ml kylmää vettä

Täyte:
2 rkl Dijon-täysjyväsinappia
1 rkl kaurahiutaleita
6-10 tomaattia (erivärisiä, jos sattuu kohdalle)
2 rkl oliiviöljyä
1 tl kuivattua timjamia (tai tuplasti tuoretta)
100-200 g vuohenjuustoa

(Tarjoiluun tuoretta basilikaa tai rucolaa)

Mittaa jauhot ja suola kulhoon. Lisää oliiviöljy ja sekoita taikinaa haarukalla. Lisää oliiviöljy ja sekoita hyvin haarukalla.

Vaivaa taikinaa käsin, kunnes se alkaa kiinteytyä ja pysyy kasassa. Siirrä taikina leivinpaperille ja kaulitse sen kokoiseksi, että se peittää piirakkavuoan pohjan ja reunat.

Nosta taikina oliiviöljyllä voideltuun piirasvuokaan ja leikkaa ylimääräinen taikina reunoilta pois. Siirrä jääkaappiin noin puoleksi tunniksi.

Ota piirasvuoka jääkaapista ja pistele taikinaan haarukalla reikiä. Levitä pohjalle tasaiseksi kerrokseksi sinappi ja ripottele päälle kaurahiutaleita.

Poista tomaateista kova kanta ja leikkaa ne paksuiksi viipaleiksi. Asettele viipaleet sievästi sinapin päälle.

Pirskottele tomaateille oliiviöljyä ja ripottele timjamia. Kruunaa koko komeus murustellulla vuohenjuustolla.

Paista 200 asteessa puolisen tuntia. Anna jäähtyä puolisen tuntia ennen tarjoilua. 

(Koristele piiras silputulla basilikalla tai rucolalla.)

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Kanttarellirisotto


Risotto on suosikkiruokiani, kuten olen aiemmin kertonutkin. Asun keskellä kaupunkia, enkä valitettavasti osaa sienestää muualta kuin torilta, joten villisieniä tulee käytettyä turhan harvoin. Silloin, kun kanttarelleja tai tatteja osuu kohdalle, teen niistä yleensä risottoa.

  • Jos ikkunalaudallasi kasvaa sattumalta timjamia, sopii se eri hyvin risoton päälle koristeeksi. 
  • Jos olet tekemässä risottoa ensimmäistä kertaa, vilkaise piinallisen pitkä vuodatukseni aiheesta täältä.


Kanttarellirisotto 4:lle

500 g kanttarelleja puhdistettuna ja pilkottuna
2 rkl voita

1,5 l kasvislientä (itsetehtyä tai fondista/kuutiosta/jauheesta)
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl voita
3 salottisipulia tai 1 keltasipuli hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
4 dl risottoriisiä
1-2 dl valkoviiniä tai kuivaa vermuttia
suolaa
mustapippuria
3 dl parmesanraastetta + muutama rkl koristeluun


Paista kanttarellit kypsäksi voissa ja siirrä syrjään.

Kuumenna kasvisliemi kiehuvan kuumaksi.

Kuullota sipulia laakeassa paistinpannussa tai kattilassa voi-öljyseoksessa n. 3 minuuttia.

Lisää valkosipuli ja jatka kuullottamista pari minuuttia.

Lisää riisi ja kuullota kunnes se imee kaiken rasvan pannulta ja muuttuu läpikuultavaksi, noin 3 minuuttia. Sekoita usein ja pidä lämpötila malitillisena.

Kaada pannuun valkoviini ja kuumenna, kunnes neste on haihtunut pannulta. 

Ala lisätä kuumaa kasvislientä pannulle kauha kerrallaan niin, että neste on aina ehtinyt imeytyä riisiin ennen kuin lisäät uuden kauhallisen. Sekoittele riisiä usein ja pidä lämpötila sellaisena, että liemi alkaa poreilla heti, kun sitä lisää pannulle. Tätä jatketaan kunnes riisi on kypsää.

Ala maistella riisin kypsyyttä, kun ensimmäisen kasvisliemikauhallisen lisäämisestä pannulle on kulunut 15 minuuttia. Riisin kuuluu antaa aavistuksen hampaalle vastusta, mutta raa'aksi sitä ei missään nimessä ole tarkoitus jättää. Ylikypsä risottokin on raakaa parempi vaihtoehto.

Kun riisi tuntuu kypsältä, lisää kanttarellit, suola ja pippuri risottoon. Risoton koostumuksen tulisi olla melkein keittomainen (juustoraaste sakeuttaa sitä), joten lisää tarvittaessa kasvislientä. Nosta pannu liedeltä, lisää juustoraaste (ja vielä nokare voita), sekoita ja lataa lautasille. 

Raasta annosten päälle parmesania.

torstai 18. elokuuta 2011

Jogurtti-kukkakaalisalaatti



Tulee nyt toinen kukkakaaliohje putkeen, mutta kun sesonki on ihan juuri ohitse! Yksinkertainen salaatti, joka sopii niin grillijuttujen, uusien pottujen ja kalan kuin munakkaankin kylkeen.

  • Tehosekoittimella salaatinteko ei tunnu onnistuvan, mutta monitoimikone rulaa. Jos siis omistat monitoimikoneen, kippaa kaikki aineet sinne ja surauta tasaiseksi. Itse silppuan kukkakaalin veitsellä, kun en moista apparaattia omista.
  • Salaatti ei säily kovin hyvin, joten kannattaa tehdä vain sen verran, kuin tulee kerralla syötyä.

Jogurtti-kukkakaalisalaatti 4:lle

puolikas iso kukkakaali
1,5 - 2 dl turkkilaista jogurttia
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
0,25 tl suolaa
mustapippuria myllystä

Leikkaa kukkakaalista kukinnot. Silppua kukinnot veitsellä hienoksi ja kaada silppu kulhoon.

Sekoita valkosipuli, suola ja mustapippuri jogurttiin.

Yhdistä jogurtti ja kukkakaali ja sekoita huolella.

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Kukkakaaligratiini


Keittokirjahyllyn siivous jatkuu! Vuorossa on toinen ysärivegekirja, Tuija Ruuskan Aurinkomaa - lapsiperheen kasviskeittokirja. En yhtään muista, miksi olen ostanut aikoinani lapsiperheen keittokirjan, ehkä silloin markkinoilla oli niin nuukasti kasviskeittokirjoja, että lapsellinenkin versio kelpasi. Nyt ei enää kelpaa, ja kirja joutaisi uuteen kotiin. Eli jos olet kiinnostunut kartuttamaan keittokirjakokoelmaasi Tuija Ruuskan Aurinkomaa - lapsiperheen kasviskeittokirjalla (2. painos, 1996), laita sähköpostia (pikkukeskiviikko@gmail.com) ja kirja siirtyy omistukseesi postimaksun hinnalla.


Kirjassa on muutama suosikkiresepti, tässä yksi sesonkiin sopiva.


Kukkakaaligratiini 4:lle
Ohje Tuija Ruuskan Aurinkomaa-keittokirjasta

1 kukkakaali
vajaa desi kukkakaalin keitinlientä
1 paketti Koskenlaskija voimakas -sulatejuustoa

Leikkaa kukkakaali isohkoiksi kukinnoiksi. Höyrytä tai keitä viitisen minuuttia.

Ota vajaa desi keitinlientä talteen, valuta kukkakaali ja aseta se uunivuokaan.

Laita keitinvesi kattilaan ja murustele juusto joukkoon. Kuumenna keskilämmöllä usein sekoittaen, kunnes juusto on sulanut.

Kaada juusto kukkakaalin päälle ja paista gratiinia 200 asteessa noin 25 minuuttia.

tiistai 16. elokuuta 2011

Limoncello-mansikat



Olen ollut saamaton keittiössä pahimpaan mahdolliseen aikaan: satokausi on Suomessa niin nopeasti ohi, että nämä muutamat kuukaudet pitäisi kokkailla raivoisasti kotimaisia, tuoreita kasviksia! Mansikka-aika on ihan juuri tältä vuodelta lopullisesti ohi, joten kehoitan sinua, hyvä lukija, kipittämään heti tämän luettuasi torille noutamaan litran mansikoita. Tähän ohjeeseen on nimittäin hyvä päättää kotimaisen mansikan sesonki!

Ohje on peräisin Hesarista, jossa se ilmestyi heinäkuussa 2007. Muutoksia olen tehnyt minimaalisesti, mutta jos haluat, käy kurkkaamassa alkuperäinen ohje täältä.

  • Basilikan voi korvata sitruunabasilikalla.
  • Jos mansikoista jää yli lientä, älä missään nimessä kippaa sitä viemäriin! Sen sijaan siivilöi liemi ja sekoita siitä soodaveden kanssa makoisa juoma. Vodkaa sekaan ja aikuisten limonaati on valmis nautittavaksi.
  • Alkossa on tietääkseni vain yhtä plaatua limoncelloa ja kysinen Limoneto di Sorrento -pullo näyttää tällaiselta:

Kuva täältä.

Limoncello-mansikat 4:lle
Ohje Katja Bäcksbacka, Helsingin Sanomat

1 litra perattuja mansikoita
1 dl vettä
1 dl sokeria
kymmenkunta basilikanlehteä hienonnettuna

Lisäksi:
kermavaahtoa, vaniljajäätelöä, mascarpone-vaahtoa tms.

Laita vesi ja sokeri kattilaan. Kuumenna keskilämmöllä, kunnes sokeri sulaa. Nosta kattila syrjään.

Lisää kattilaan Limoncello ja basilika, anna jäähtyä. 

Puolita mansikat ja lisää ne jäähtyneeseen liemeen. Anna maustua jääkaapissa ainakin pari tuntia.

Tarjoile kermavaahdon tms. kera.

torstai 4. elokuuta 2011

Kylmä kesäkurpitsakeitto

Unohdin ottaa kuvan valmiista keitosta. 
Tässä pikkuiset ovat matkalla höyretettäväksi.

Kesäkurpitsakausi on kuumimmillaan, joten tarjoilen tänään kylmää kesäkurpitsakeittoa. 


Kylmä kesäkurpitsakeitto 3-6:lle

1 kg mahdollisimman pieniä kesäkurpitsoita kuutioituna
1,5 dl kurpitsan keitinlientä
1,5 dl turkkilaista jogurttia
1 rkl sitruunamehua
1 rkl oliiviöljyä
0,5 dl tuoretta bailikaa tai minttua
0,5 tl suolaa
muutama pyöräytys mustapippuria myllystä

Höyrytä kesäkurpitsa kypsäksi (noin 10 minuuttia). Ota 1,5 dl keitinlientä talteen.

Laita kaikki aineet tehosekoittimeen ja pyöräytä tasaiseksi. Homma onnistuu myös sauvasekoittimella. Jäähdytä jääkaapissa muutama tunti.

sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Mausteinen raparperikiisseli


Käytän raparperia supervähän. Syy on lähinnä se, että kaikki tutut ja sukulaiset, joilta löytyy raparperiviljelmä - jonka satoa he anteliaasti lahjoittavat meille pihattomillekin - asuvat toisella puolella Suomea. Ehkä kerran kesässä tulee ostettua torilta tai kaupasta muutama varsi, joten en ole kovin mielikuvituksellisia kokeilujaan päätynyt tekemään. Yleensä liikun linjalla piiras-vispipuuro-kiisseli.

Raparperikiisselin ohjeen julkaiseminen blogissa ei ole mitenkään omaperäisin mahdollinen veto, mutta juuri siihen aion nyt syyllistyä. Edes himppasen omintakaiseksi ohjeen tekee siinä käytetyt mausteet eli inkivääri ja kardemumma, jotka toimivat muuten myös raparperihillokkeen mausteena oivallisesti.


Mausteinen raparperikiisseli 4:lle

2,5 dl sentin paloiksi pilkottua (kuorittua) raparperia (vajaa 200 g eli pari vartta)
0,5 dl sokeria
5 dl vettä
1 tl inkivääriä raasteena
0,5 tl kardemummaa

Suurus:
2 rkl perunajauhoja
0,5 dl vettä

Tarjoiluun:
2 dl kuohukermaa
1 tl vaniljasokeria

Laita raparperi, sokeri, vesi, inkivääri ja kardemumma kattilaan ja keitä miedolla lämmöllä, kunnes raparperi on pehmennyt (noin 10 min).

Nosta kattila liedeltä ja lisää suurus ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Nosta kattila takaisin liedelle ja anna kiisselin pulpahtaa kerran.

Jäähdytä kiisseli jääkaapissa, jaa jälkiruokakulhoihin ja lisää päälle iso lusikallinen vaniljalla maustettua kermavaahtoa.

Gazpacho


Gazpacho, tuo andalusialainen herkkukeitto ja kesä kulhossa, ah! Teen oman keittoni yleensä tämän ohjeen mukaan, mutta variointimahdollisuuksia on loputtomasti:

  • Kokeile laittaa keittoon erilaisia tuoreita kasviksia (esim. avokadoa, sipulia), yrttejä (basilikaa, ruohosipulia, minttua...), pähkinöitä (kuten manteleita, cashew-pähkinää) ja/tai kuivaa, liotettua leipää.
  • Avomaakurkun voi korvata pätkällä tavallista kurkua. 
  • Tomaattien kalttaaminen on hieman ärsyttävä työvaihe, mutta mielestäni kuorimattomat tomaatit saavat keiton maistuman vähän kitkerältä. Jos itseäni laiskottaa tai on kiire saada keitto valmiiksi, skippaan kalttausvaiheen sujuvasti ja käytän tomaatit kuorineen.
  • Ja taas: 1 rkl = 15 ml ja 1 tl = 5 ml, joten puolitoistakertaista annetut määrät, jos käytät mittaamiseen tavallisia ruokalusikoita.
 
Gazpacho 2-4:lle

6 kaltattua tomaattia
1 iso punainen paprika tai 2 pientä (eri väristä)
2 avomaakurkkua (kuorittuna)
0,5 valkosipulinkynsi
veitsenkärjellinen chilitahnaa tai pala punaista, tuoretta chiliä
1 rkl oliiviöljyä
0,5 tl intiaanisokeria
0,5 tl suolaa
0,5 tl punaviinietikkaa
muutama kierros mustapippuria myllystä

Kalttaa tomaatit: leikkaa tomaatin kärkeen veitsellä ristiviilto ja keitä tomaatteja kiehuvassa vedessä noin 20 sekuntia. Nosta tomaatit vedestä, anna jäähtyä hetki ja poista kuoret.

Poista tomaateista kannat, pilko kaikki kasvikset joten kuten, laita tehosekoittimeen loppujen aineiden kanssa ja aja tasaiseksi. Jäähdytä keittoa jääkaapissa pari tuntia ennen tarjoilua.

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Uuniparsakaali

Parsakaaliaika on koittanut, kotimainen parsakaali maksaa alle euron kilo! Parsakaalihan on aivan huippua höyrytettynä, fetapiirakassa, sinihomejuustogratinoituna, keitossa, nuudeliwokissa, pastasalaatissa, you name it... Tämänhetkinen suosikkini on kuitenkin parmesankuorrutettu uuniparsakaali. Pyydän, kokeile tätä herkkua, jos vain mitenkään voit ajatella näillä helteillä uunin kuumentamista - lupaan, että kaali on hikoilun arvoista!


Parmesankuorrutettu uuniparsakaali 2-4:lle

1 iso parsakaali (n. 500-600 g)
3 rkl oliiviöljyä
pieni ripaus suolaa
mustapippuria myllystä
1-2 dl Parmigiano Reggianoa raastettuna

Leikkaa parsakaalin kukinnot irti "rungosta" niin, että niihin jää reilusti vartta. Pilko isoimmat floretit sen kokoisiksi, että kaikki kukinnot ovat suurin piirtein saman kokoisia. Jos kukintojen varret vaikuttavat kovin paksuilta, leikkaa niihin viilto.

Laita kukinnot kulhoon ja sekoita oliiviöljy huolellisesti parsakaalin joukkoon. Levitä kukinnot uunivuokaan yhteen kerrokseen ja ripottele päälle suolaa ja mustapippuria. (Suolaa kannattaa laittaa nuukasti, juusto on melkoisen suolaista.)

Paista parsakaalia 220 asteessa 15 minuuttia. Ota parsat uunista, ripottele päälle parmesan ja jatka paistamista 5 minuuttia.

torstai 21. heinäkuuta 2011

Kylmä kurkkukeitto


Täällä taas keitto-ohjeen kanssa, kuinkas muutenkaan.

Omistan yhden aivan pistämättömän hyvän kurkkukeiton ohjeen. Ikävä uutinen on se, että olen kadottanut kyseisen reseptin. Lohdutuspalkinnoksi tarjoilen bulgarialaisen kurkkukeiton ohjeen, jonka löysin niinkin eksoottisesta lähteestä kuin Ulkoasiainministeriön julkaisemasta opuksesta Makuja laajentuvasta unionista.

Keiton nimi on kylmä jogurtti-kurkkukeitto, mutta mielestäni nimeksi sopisi aivan hyvin myös mummon hölskytyskurkut -smoothie. Ihan mainiota hellepäivän apetta.

Tein jotain muutoksia alkuperäiseen ohjeeseen, mutta aika uskollinen versio tämä kuitenkin on.

Kylmä jogurtti-kurkkukeitto 2:lle

1,5 kurkkua pilkottuna
1,5 dl turkkilaista jogurttia
1 valkosipulinkynsi pilkottuna
5 saksanpähkinää
0,5 tl valkoviinietikkaa
1 rkl oliiviöljyä
0,5 tl suolaa
tuoretta tilliä hienonnettuna

Laita kaikki aineet tilliä lukuunottamatta tehoseoittimeen ja sekoita tasaiseksi.

Jäähdytä keittoa pari tuntia jääkaapissa.

Koristele keitto hienonnetulla tillillä. Myös pähkinää voi asetella koristeeksi, jos jäi ylimääräisiä.

torstai 30. kesäkuuta 2011

Mustasilmäpapu-fetasalaatti


Ehdotukseni hellepäivän lounaaksi tai illalliseksi: kulhollinen papusalaattia, pala rapeakuorista leipää, lasi hyvin jäähdytettyä roseeta ja jälkkäriksi kasa mansikota, aah! Leipä, mansikat ja viini hankitaan kaupasta, mutta tämä New York Timesin inspiroima papusalaatti tehdään omin pikku kätösin.

  • Papujen liottelu ja keittely on välillä melko hermoja raastavaa puuhaa. Onneksi kaupoista löytyy nykyään helposti monenmoisia kypsiä tölkkipapuja - paitsi etten ole löytänyt tässä ohjeessa käytettäviä mustasilmäpapuja muuta kuin kuivattuna versiona, joten meillä mennään aina pitkän kaavan mukaan.
  • Jos raaka sipuli tökkii, saa siitä pahimman terän pois liottamalla sipulia kymmenisen minuuttia kylmässä vedessä. Itse olen tällaiseen pipertelyyn aivan liian laiska.
  • Paprikan ja valkosipulin voi myös kuullottaa oliiviöljytilkassa, ne kun kuulemma saattavat aiheuttaa närästystä raakana nautiskeltuna. Kiesus, kertoo kyllä karua kieltä keski-ikäistymisestä, kun tällaisia seikkoja on nykyään otettava ruokaa laittaessa huomioon! Myös uunissa paahdettu paprika toimii oivasti.
  • Salaatti säilyy hyvin muutaman päivän jääkaapissa, joten kannattaa tehdä kerralla reilu satsi.

Kreikkalainen feta-mustasilmäpapusalaatti 4-8:lle

250 g kuivattuja mustasilmäpapuja tai 9 dl kypsiä
1 laakerinlehti
1 punainen paprika hienonnettuna
1 pieni punasipuli hienonnettuna
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
4 rkl oliiviöljyä
2 rkl punaviinietikkaa
0,5 dl hienonnettua persiljaa
0,5 dl hienonnettua tilliä
100 g murusteltua fetaa
10 kalamata-oliivia hienonnettuna
vajaa 1 tl suolaa
mustapippuria

Liota huuhdeltuja papuja yön yli väljässä vedessä.

Keitä papuja 60-90 minuuttia laakerinlehdellä maustetussa, puhtaassa, väljässä vedessä. Jos mahdollista, jäähdytä pavut keitinliemessään, niin ne eivät muhjaannu.

Poista laakerinlehti ja sekoita kaikki loput aineet hyvin valutettuihin papuihin. 

Anna maustua jääkaapissa muutama tunti ennen tajoilua.